~minä ja riina~
Sairaan kaunis maailma alkaa repiä mua kahtia, niinku pala paperia halkastas saksilla. Sydämmeni tykytyskin hidastaa jo tahtia, paholaiset pitää sielun porteilla vahtia. En jaksas uskoo että huominen vois parantaa, arvet sydämmessäni joita enkelitkin kavahtaa. Nyt joka sana satuttaa, siks korvat peitän käsilläni. Miks mua aina sattuu, vaikka mä yritin parhaani. Miks aina joku vetää maton mun altani. Tapoit mut sisältä mut nyt oon noussu haudasta, täst maailmasta on nyt satulinna kaukana. Välitin sust liikaa, ja sä käytit sitä hyväksi, siks verisellä kynäl kirjotan ny sanan hyvästi. Liikaa musta tahdoit, ja nyt polvilleni tiputit, tapoit mun tunteet ihmisiin, kiitti vitusti. |
|
|
|
| | | | |
|
|
|
joo sori, tää on vielä aika kesken ja huono. pitää parannella.
VastaaPoistahyvä alku blogille ! : D
VastaaPoista:D
VastaaPoista